Voiko sitä kutsua ihastumiseksi, saatika sitten rakkaudeksi jos ihminen tutustuu netin kautta toiseen ihmiseen ja tunteet leimahtaa ja kipinöitä sinkoilee? Tämä on varmasti aika absurdi ajatus monelle, mutta uskomatonta tai ei, niin tapahtuu.
Itsekin voin kertoa kokeneeni vastaavanlaisen tapauksen.. Se vaan on niin erikoista, että vaikkei olisi toista tavannut irl koskaan, niin silti kemiat menee yksiin. Se on sitten eri asia onko kemiat samat kun kohdataan kasvotusten.
Mutta voiko suhde toimia jos välissä on esim. 400km? Voiko suhdetta pitää yllä jos näkee toista vain maksimissaan kerran kuussa. Se on melko mahdoton tehtävä, mutten lähde siihen sen enempää spekuloimaan, koska kaikki on kuitenkin suhteellista. Kuitenkin on totta että suhde tarvitsee ylläpitämistä puolin ja toisin. Se voi olla mahdotonta jos välissä on noin paljon kilometrejä.
Kaukorakkaus ei kuitenkaan sovi kaikille. Sehän nyt on selvää. Jotkut kaipaa läheisyyttä melkein päivittäin tunteakseen että kaikki on hyvin ja että omat tunteet pysyy hengissä. Voi tulla houkutus hakea läheisyyttä muualta jos oma rakas on kaukana ja saavuttamattomissa. Ja siitä nyt ei ole etua kenellekään.
Kaikelle on kuitenkin tarkoituksensa ja aikansa ja paikkansa. Kukaan ei voi hallita sitä kehen ihastuu ja milloin ja miten. Olipa se sitten naapurin poika tai bittiavaruudessa seikkaileva yksinäinen poikanen. Mut se on selvää, että jos riskiä ei ota, ei ikinä tapahdukaan mitään. Eli otetaan se riski että sydän särkyy vaikka senkin uhalla, että sattuisi kohdalle se ihanuus mitä on odottanut koko elämänsä ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti