Nyt ku on yli 7kk takana parisuhteessa, niin sitä kaipaa jotain extra vaivannäköä niin itseltä, kuin kumppanilta. Romantiikkaa, hellyyttä, huolenpitoa, rakkautta... Mut mietinkin nyt että onko romantiikkaa enää olemassakaan? Onko se vain urbaanilegenda, myytti.
Viikonloppuna oli Ruotsin kruununprinsessa Victorian häät, joissa romantiikkaa oikein tihkui. Oli kaunis morsian, komea sulho, söpöt morsiusneidot.. Etenkin hääparin käyttäytyminen oli vertaansa vailla. Pideltiin kädestä, pusuteltiin, hymyiltiin kuin naantalin auringot. Sitä katsellessa tuli haikea olo. Ei itsellä ole varmaan koskaan "kuherruskuukausi" kestänyt kuin juuri sen kuukauden. Sitten palataan rahan puutteen, työn uuvuttaman, ankean arjen pariin.
Onko siis enää suhteen arkipuolella mahdollista herättää romantiikka-seppoa/sirpaa eloon? Pystyykö arjen harmauteen tuomaan tipan hellyyttä?
Älkää käsittäkö väärin. Kyllä arjen pieni romantiikka esiintyy vielä tänäkin päivänä. Se, kun siippasi tekee ruokaa rakkaudella. Se, kun pyykin laiton lomassa saat pienen suukon poskelle. Arvostan ja varmasti jokainen arvostaa näitä pieniä eleitä joilla saa hymyn kenen tahansa huulille. Mutta miehille vinkiksi: nainen tarvitsee tuntea olonsa joskus prinsessaksi! :) Siis siten että hän tuntee ja tietää että on ainoa maan päällä, ja jota ilman et voi elää. Se tunne pitää naisen tyytyväisenä ja sitä myöten myös miehen. Kyllä parisuhde on sen verran kahden kauppa että tunteet heijastuu toiseen, oli ne sitten negatiivisia tai positiivisia. :)
Itse olen semi-romantikko. Tarvitsen joskus silloin tällöin hellyyttä ja prinsessa-kohtelua, mutta liikakin on liikaa. En todellakaan haluaisi elää siirapin ja saippuaoopperan täyttämässä suhteessa. Oksentaisin varmaan jo viikon jälkeen.
Ehkä juuri siksi rakastunkin renttuihin. Heiltä ei voi odottaa liikoja :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti