Hei vaan pitkästä aikaa!
Tässä olen mietiskellyt ihastumista ja sitä mitä siitä voikin koitua. Siis jos ihastuu väärään ihmiseen. Itsehän kärsin renttu-syndroomasta, jolloin varmasti löydän sen rentuimman ja kurjimman seuran paikasta kuin paikasta. Olenkin vitsaillut että otsassani täytyy lukea jotakuinkin että "Tervetuloa kaikki vaikeat, itsekeskeiset, kusipäät ja muuten vain sekopäät miehet!". Niin järjestelmällisesti käyn kyseisiä otuksia läpi vuodesta toiseen.
Mutta siis. Mitä jos ihastuu väärään ihmiseen? Mistä sen tietää että juuri se ihminen on väärä. Väärän ihmisen määritelmä noin yleisellä silmällä on varmasti se että 1. Hän kohtelee sinua kaltoin. 2. Hän ei ole samalla aaltopituudella sinun kanssasi. Ja löytyyhän näitä muita määritelmiä nipuittain, riippuen tilanteesta. Ihminen voi olla vain väärä siksi, että on väärä aika ja paikka esim. kaverin siskon miehen koirankouluttajan isoveli joka seurustelee siskon bestiksen isosiskon kanssa. Nöy nöy.
Sitten tietysti on sekin ongelma, että vaikka tietäisi ihmisen olevan väärä, ei voi hallita tunteitaan. Jotenkin ne jalat vaan kummasti vievät entisen kusipää-poikaystävän luo tai muuhun vastaavaan rotanloukkuun, kun sydän vaan sanoo niin. Entäs järki? Puhdas maalaisjärjen käyttö olisi sallittua, mutta ei. Sydän ei tunne sitä termiä.
Kai se ikä ei vaan tuo viisautta tunneasioihin, vaikka luulisikin niin. Sitä vaan sinisilmäisyyttään ajautuu erilaisiin tunnekiemuroihin sisään ja satuttaa itsensä ja pahimmassa tapauksessa myös muita. Jospa me ihmiset opimme virheistämme edes jotakin, vaikka sitten kantapään kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti